Pärinää

Lähipuistossamme oli viikonloppuna vanhojen (englantilaista alkuperää) autojen ratakilpailut. Perjantaista sunnuntaihin oli enemmän tai vähemmän pärinää. Kävin Aarnon kanssa molempina päivinä katsomassa ajoja hetken aikaa. Lauantain "aika-ajoja" oli katsomassa vain kourallinen ihmisiä. Sunnuntaina katsojia oli jonkin verran enemmän. Maalialueella oli arvioni mukaan 100-200 katsojaa, joten ennakkoarviointia huomattavasti vähemmän. Vuokraisäntä oli etukäteen maininnut, että puisto täyttyisi katsojista ja samalla ihmisiä vaeltaisi sankoin joukoin kotikatuamme pitkin puistoon.

Alkuun ajattelimme pitää kirpputorin pihallamme, jotta pääsemme tavaroistamme eroon, mutta siihen ei ollutkaan hyvän menekin takia tarvetta. Lapset sen sijaan innoistuvat pitämään kirpputoria ja myymään omia lelujaan, joita he eivät ota mukaan Suomeen. Minulle muodostui kuningasajatus, että lapset voisivat samalla tienata vähän rahaa myymällä vesipulloja ohikulkijoille. Kävimme kaupassa ostamassa 48 vesipulloa, jotka saimme juuri ja juuri ahdettua jääkaappiimme. Lauantai oli todella kuuma päivä ja ajattelimme vesipullojen loppuvan heti alkuunsa, mutta toisin kävi. Lapset myivät lauantaina 2 vesipulloa ja yhden "Mäkkäri" lelun. Tuotto oli lauantain osalta 3,5 dollaria, jos vesipullojen hankintakulut jätetään kokonaan huomioimatta. Sunnuntaina kauppa kävi vieläkin huonommin. Ihmisiä ei vaeltanut talomme ohi tavallista viikonloppua enempää ja näin ollen vesipullot eivät tehneet lainkaan kauppaansa. Nyt meillä on ainakin vettä ihan riittävästi loppukesän tarpeiksi. Harmi vain, että meidän kesä Pittsburghissa loppuu torstaina aamulla klo 07:00. Ei auta muuta kuin juoda vettä.

Pakkaaminen on sujunut yllättävän hyvin. Vielä on vähän pakattavaa ja autoonkin tuntuu hyvin mahtuvan tavaraa. Pitänee käydä vielä ostoksilla, jotta saamme auton pakattua täyteen. Ei vaan. Emme tarvitse yhtään enempää rojua. Minä tosin olisin halunnut ostaa polttomoottorikäyttöisen ruohotrimmerin, mutta vaimo ei antanut lupaa. Se olisi täältä ostettuna huomattavasti edullisempi. Lisäksi Suomessa sähkökäyttöisen ruohotrimmerin kanssa minulla palaa toistuvasti hermot, kun sähköjohto irtoaa jatkuvasti ja trimmerilanka on vähän väliä jumissa. Ei auta muu kuin totella vaimoa. Pitää vastaisuudessakin käyttää vanhaa sähkökäyttöistä vempainta, joka on samalla egologisempi (?) vaihtoehto ainakin vaimon puheiden perusteella. Voin sitten hyvällä omalla tunnolla polttaa veneilessä vähän enemmän polttoainetta, kun ruohotrimmerin osalta on kertynyt säästöä.

Olo on jotenkin haikea ja epätodellinen. Vaikka muutto on tosiasia, niin mieli tekisi olla täällä pidempään. Ehkä Suomessa ajatukset ovat toisenlaiset, mutta uskon tulevani muistelemaan lämmöllä mennyttä vuotta Suomen kylmenevässä syksyssä. Jäljellä on vielä kolme arkipäivää, joten niistä on otettava ilo irti. Toivottavasti matka New Yorkiin sujuu torstaina hyvin ja samoin kotimatka Suomeen lauantaina. Nykissä on tosin tiedossa vähän haasteita yöpymisen osalta. Käytin jällen kerran kovasti kehumaani Priceline-varauspalvelua, mutta tällä kertaa kaikki ei mennytkään ihan putkeen. Palvelun kautta huoneen saa varattua vain kahdelle henkilölle. Muut toiveet, kuten kaksi tuplapetiä, tulee sopia erikseen hotellin kanssa. Valitettavasti tuplapedilliset huoneet olivat buukattu täyteen... Säästin peräti 30 dollaria per yö, kun en varannut huonetta suoraan hotellin kotisivujen kautta. Nyt tämä säästö kostautunee jopa kymmenkertaisesti, kun pitää ottaa toinen huone tai yrittää tehdä muita järjestelyjä (joita en vielä tiedä). Toisaalta nyt olisi lämmintä vaikka nukkua kadulla, mutta Nykin liikenne voi olla siihen vähän liian meluisaa.