Pyssymies

Elokuussa tulin pohtineeksi muuttoomme liittyen, mikä saa ihmisen luopumaan kaikesta ympäröivästä hyvästä ja siirtymään kohti tuntematonta. Asia on uudelleen ajankohtainen, kun olemme muuttamassa takaisin Suomeen, joskin tällä kertaa kyse ei ole siirtymisestä kohti tuntematonta. Uusi muutos on kuitenkin edessä. Luulen tietäväni ratkaisun aikaisempaan pohdintaani. Saadakseen uusia kokemuksia ihmisen on myös opittava luopumaan. Tätä ei kuitenkaan pidä sotkea luovuttamiseen, joka voi viitata periksi antamiseen. Sanontakin sen jo sanoo, että aina kannattaa yrittää (yrittänyttä ei laiteta). Tämä sanonta pätee hyvin meidän perheen osalta ajatellen kulunutta vuotta.

Kulunut aika on varmasti muuttanut meitä jokaista perheenjäsentä enemmän kuin vastaavana ajanjaksona Suomessa olisi muuttanut. Muutoksia on itse vaikea arvioida ja havaita, mutta ehkä joku tuttavamme tulee syksyn aikana havaitsemaan meidän muuttuneen. Jos ei muuten, niin ainakin lapset ovat venähtäneet pituutta ja minun partaani on tullut harmaita karvoja. Vaimo kysyi muutama päivä sitten, että tekisinkö saman uudestaan (muuttaisin perheen kanssa ulkomaille ja ryhtyisin koti-isäksi). Mikä ettei. Tämä on ollut kuitenkin erilaista aikaa ja olemme monta kokemusta rikkaampia. Toisaalta lapset saattaisivat olla seuraavalla kerralla jo niin isoja, että heille on sama, onko isä päivisin kotona. Poiketen tähän kertaa, niin ensi kerralla vaatisin vuokra-asunnolta parempaa asumisviihtyvyyttä. Huomattavasti lämpötaloudellisempi, mutta samalla viilennyksen omaava asunto.

Suomessakin on ollut kuluneella viikolla yhtä lämmintä kuin täällä. Eilen illalla tuntui ensimmäistä kertaa, että 29-30 asteen sisälämpötilaankin alkaa tottua. Vuokraisännällä on ollut talon edessä vuokrataan-kyltti jo toista kuukautta ja huoneistossamme on vähän väliä ravannut katselijoita. Huoneistoa voi olla vaikeaa vuokrata, kun ilmastointi puuttuu. Olemme olleet usein kotona, kun vuokraisäntä on käynyt esittelemässä huoneistoa. Meidän lisäksi moni katselija on pyyhkinyt hikeä otsaltaan. Yläkertaan tulee kuukauden vaihteessa uudet vuokralaiset, mutta yläkerran huoneistossa onkin ilmalämpöpumppu ja lisäksi huoneisto on peruusteellisesti remontoitu 2000-luvulla. Meidän on varottava astumastamme parkettilattian heikkoihin kohtiin, jotta jalkamme ei menisi lattiasta läpi.

Olen muutamaan kertaan tullut todenneeksi, että asuntoalueemme on viihtyisä ja turvallinen. Minun piti perjantaina iltapäivällä (klo 16:00 aikoihin) käydä palauttamassa lasten kanssa vuokraamamme video lähikauppaan, mutta päätimme kuitenkin mennä ensin leikkipuistoon. Sinne saavuttuamme ympäristössä kuului useiden hälytysajoneuvojen sireenit. Lisäksi yläpuolellamme alkoi pian pörrätä kaksi helikopteria. Mietä ei tultu hätistelemään, mutta apu olisi varmasti ollut nopeasti saatavilla. Aarno nimittäin pudota mätkähti kasvot edellä leikkitelineestä maahan 1,5 metrin korkeudelta. Tilanne oli hurjan näköinen ja pelkäsin Aarnon luokanneen itsensä pahemmin. Hän haukkoi happea ja oli poissa tolaltaan. Hän oli todennäköisesti pyörtynyt leikkitelineen tasanteella. Jatkuva kuumuus ei ole pelkästään pehmentänyt minun päätäni. Aarnon pää oli kuitenkin kovaa tekoa. Hän selvisi kasvoruhjeilla ja rikkoontuneilla silmälaseilla.

Myöhemmin saimme kuulla uutisista, että lähikaupan parkkipaikalla oli ampumistapaus. 31-vuotiasta miestä oli ammuttu selkään. Hänet oli viety sairaalaan kriittisessä tilassa, mutta hän selvinnee ampumisesta. Uutisen mukaan uhri tunsi ampujan ja kyse oli jostain välien selvittelystä. Ampumistapaukset ovat täällä lähes jokapäiväisiä, joten tämä tapaus ei saanut kovin suurta uutisarvoa. Se siitä turvallisesta ympäristöstä. Vankien kuitenkin kelpaa lukea tiilen päitä Pittsburghin vankilassa. Se on uusi ja sijaitsee joen varrella lähes parhaalla paikalla. Vangeilla on oma huoneisto, jokinäkymät ja koripallokenttä pihalla. Monelle on eläkesuunnitelmatkin jo valmiina talon puolesta.