Uni

Uni ei tule varmaankaan tänä yönä silmään. Silmään... Tarkoitan, että voi olla vaikea saada nukutuksi. Klo on nyt 22:41 ja tänään on ollut kesän yksi lämpimin päivä (noin 35 astetta). Ulkona on vielä 29 astetta ja meillä on sisällä 31 astetta. Olo on nihkeä, vaikka hetki sitten tulin käyneeksi kylmässä suihkussa. Pakkaaminen on sisällä hikistä puuhaa. Ikkunoita on pidettävä auki, jotta happi ei lopu kesken. Huomisesta alkaen olisi edessä auton siivous ennen auton pakkaamisen aloittamista.

Kävin Alinan ja Aarnon kanssa torstaina katsomassa pesäpallo-ottelua. Alina totesi tiistaina, että hän haluaisi käydä katsomassa pesäpalloa ennen muuttoamme Suomeen. Pesäpallo on kuitenkin osa amerikkalaista kulttuuria, joten päätimme ryhtyä tuumasta toimeen. Lippujen saanti ei ollut hankalaa. Ostimme liput stadionilta ottelun jo alettua. Meidän kolmen liput maksoivat yhteensä 24 dollaria, joten kovin suuresta investoinnista ei ollut kyse. Ilma oli täydellinen katsojan kannalta. Pieni tuulenvire ja lämpötila 27 astetta. Itse ottelussa ei ollut suurta draamaa. Paikallisella pesäpallojoukkueella (Pittsburgh Pirates) on meneillään 17 perättäinen tappiollinen kausi (ei pääsyä jatkopeleihin). Tähän ei ole yksikään muu joukkue koskaan aikaisemmin pystynyt. Katsomo oli vain puolillaan ja moni katsoja meidän lisäksi lienee ollut turisti. Katsojia tuskin olisi näinkään paljon elleivät liput olisi edullisia. Tunnelma oli kuin hautajaisissa. Kuuluttaja yritti aina välillä saada katsomoon eloa, mutta turhaan. 7. vuoroparissa yleisö kohahti, kun merirosvot saivat yhdellä lyönnillä kaksi juoksua (ainoat koko ottelussa). Ottelua oli ihan kiva seurata, mutta minä koin sen kovin pitkäveteiseksi. Jos ilma olisi ollut vähän viileämpi, olisin todennäköisesti nukahtanut.

Aarno yllätti minut aivan totaalisesti alkuviikosta. Ajelimme kotiin päin, kun Alina ja Aarno aloittivat laskemaan kertolaskuja. Alina päätti aloittaa helposta kertolaskusta (25 x 25) ja minä yritin helpottaa Aarnon kertolaskua (25 x 20). Alina ehti kuitenkin antaa vastaukseksi 525, kunnes Aarno totesi hetken hiljaisuuden jälkeen tuloksen olevan 625. Minä en ollut uskoa kuulemaani ja minun piti pyytää Aarnoa toistamaan vastauksen. Kuulossani ei ollut tällä kertaa mitään vikaa. Tiedustelin Aarnolta, että missä hän oli oppinut kertolaskuja. Hän kertoi kerran lounastunnilla pohtineensa kertolaskuja erään ystävänsä kanssa. Ensi alkuun ajattelin Aarnon vain kuulleen tuloksen jossakin yhteydessä ja muistavan sen ulkoa. Tein hänelle kotona 12 kertolaskua ja lupauduin viemään pirtelölle, jos hän saa vähintään 10 oikein. Aarno laski kaikki 12 kertolaskua oikein. Alinalle oli sama tarjous, joskin hän sai hieman vaikeimpia laskuja laskettavakseen. Alina tosin totesi heti alkuun: "Isä, sä et voi olla tosissasi". Kertolaskut olivat hänen mielestään liiaan helppoja, mutta Alinakin sai tarvittavat 10 laskua oikein pirtelöä ajatellen.

Kiitos kovasti kommenteista edelliseen blogiini liittyen. Vaikka olen koko talven pohtinut, mikä minusta tulee isona, niin en vielä tiedä. Hyvin alkanut koti-isän ura lähenee vääjämättä kohti loppuaan. Minulla ei ole mitään töitä tiedossa, mutta uskon jatkavani konsultointiuraani ja löytäväni syksyn aikana uuden projektin. Tosin tulin hiljattain ajatelleeksi, että minkälaista olisi olla kiinteistövälittäjänä. Uskoisin minulta löytyvän siihen ammattiin karismaa, jos ei muuta, mutta silläkään tuskin potkitaan pitkälle. Kirjailijan elämää en ole vielä ainakaan tosissani harkinnut, vaikka saamani kommentit ovat olleet positiivisia. En ole tainnut vielä kertaakaan tullut pyytäneeksi kommentteja. Kerran taisin pyytää kirjoitusaiheita 100. blogin yhteydessä. Arvoisat lukijani, kysyn teiltä nyt kommenttia. Mikä on ollut mielestäsi kaikkein mieleenpainuvin kirjoitukseni ja miksi (yksityiskohtaiset perustelut). Palkintoa ei ole luvassa, mutta minä saan kirjoittamisen sijaan vastavuoroisesti lukea ja mahdollisesti iloisen mielen :-)