Jonossa

Kaikki ovat varmaan olleet jossain vaiheessa jonossa puhelun yhdistämiseksi. "Olette jonossa numerolla 7." Viesti on selkeä. Muitakin ihmisiä on jonossa, jotka haluavat keskustella henkilökohtaisesti asiakaspalvelijan kanssa. Mitä, jos automaattiviestinä olisikin vain: "Olette jonossa". Siitä puuttuu oleellinen informaatio mahdollisesta jonotusajasta. Emme olleet tyytyväisiä Antonin saamaan päätökseen päiväkotihakemukseen liittyen. Otimme paikan toki vastaan, mutta aloimme miettiä, että pitäisiköhän Antonille hakea englannin kielinen päivähoitopaikka. Tuumasta toimeen. Haimme erääseen englannin kieliseen päiväkotiin, jonka nettisivuilla todetaan mm. seuraavaa: "Lapsen voi ilmoittaa päiväkodin jonoon sähköisesti, maksettuaan jonotusmaksun. Lapsivalinnat tehdään jonostamme." Maksoin jonotusmaksun ja täytin sähköisen hakemuksen. Kolme vuorokautta myöhemmin sain sähköpostilla lyhyen ja ytimekkään vastauksen: "Hakemuksenne on vastaanotettu. Olette jonossa." Just joo! Nettisivujen informaation perusteella tiesin Antonin joutuvan jonoon, mutta henkilökohtaisessa vastauksessa olisin toivonut vähän enemmän lisävalaistusta. Ts. kuinka monta lasta on jonossa ja mikä on mahdollinen jonotusaika ennen päiväkotipaikan vapautumista. Toisaalta tuossa on aika hyvä tulonlähde. Ensin kerätään rahat ja sitten todetaan sähköpostitse sama asia, joka käy ilmi jo nettisivuilta. Näin siis Suomessa - tällä kertaa.

Yläkerran pojilla oli jälleen keskiviikkona bileet. Edellisistä juhlista oli kulunut vain viikko. He saivat opintonsa päätökseen ja todistuksen lauantaina. Ehkä viime viikon juhlissa olikin kyse vain tenttikauden päättymisen juhlinnasta ja tällä kertaa he juhlivat opintojen päättymistä. Joka tapauksessa takapihan juhlissa oli mukana 30-40 kaveria. Meininki oli iloista ja tällä kertaa meidätkin otettiin huomioon. Pimeyden tultua klo 21:00 tienoilla juhlat jatkuivat yläkerran sijaan jossain toisaalla. Yläkerrassa oli hiljaista. Voi olla, että tällä kertaa vieraita oli liikaa ja kaikki eivät olisi mahtuneet sisätiloihin. Me alakertalaiset saimme tällä kertaa nukkua rauhassa.

Vaimo ja Alina viettivät sunnuntain vaateostoksilla. Vaimo tosin valitti illalla, että vaateostoksista ei tahtonut tulla Alinan kanssa mitään, koska hän halusi koko ajan kulkea liikkeissä omien mieltymysten mukaisesti. Ostokset jäivät vähän puolitiehen. Molemmat olivat käyneet ruokailemassa Subway:ssä ja voivat sunnuntain illasta alkaen pahoin. Alina oksenteli yöllä ja he lepäsivät kotona maanantain. Koska meillä miespuolisilla perheenjäsenillä ei ollut mitään vastaavia oireita, Subway:n ruoka oli vähintäänkin pilaantunutta. Vaimo epäili majoneesikastikkeen olleen pilaantunutta, koska molemmilla oli ollut sitä leivän välissä. Jos olisin amerikkalainen, haastaisin ruokaketjun oikeuteen vaatien miljoonia.

Ostin meille maanantaina paluuliput Suomeen. Alinalla oli jo ennestään paluulippu minun lentopisteillä, mutta ostin itselleni ja pojille paluuliput. Vaimo tulee Suomeen pari viikkoa meidän jälkeen. Olisi kannattanut ostaa paluuliput jo menolippujen yhteydessä viime elokuussa. Lennot olisivat tulleet huomattavasti edullisemmiksi. Toisaalta meidän oli tulloin mahdotonta arvioida paluun ajankohtaa ja vastaavasti paluuliputkin olisivat voineet huonoimmassa tapuksessa jäädä käyttämättä. Mietimme ennen matkaa, että palaamme tarvittaessa takaisin vuoden 2009 lopussa maitojunalla, vai pitäisikö sanoa maitolennolla, jos asiat eivät ota onnistuakseen. Hyvinhän täällä on mennyt, mutta tulevaisuutta on aina vaikea ennakoida. Varsinkin uudessa ja tuntemattomassa ympäristössä. Johtuen eurokurssin syöksystä lentoliput tulivat nyt kalliimmaksi kuin olisivat tulleet maaliskuussa, jolloin kirjoitin lentolippujen monivivahteisesta hinnoittelusta (Finnairin hinnoittelu on dollareissa täältä suuntautuvissa lennoissa). Onneksi en kuitenkaan tulloin ostanut vielä lippuja, koska tarkistin vasta viime viikolla Alinan paluulipun, joka on heinäkuun viimeinen päivä. Olisin tullut ostaneeksi minulle ja pojille paluulipun eri päivän lennolle.

Antonilla on tänään päiväkodissa viimeinen päivä. Vaikka Antonin syntymäpäivä on vasta kesäkuun 1. päivänä, hän sai viettää päiväkodissa tiistaina syntymäpäiväjuhlia. Päiväkodin tapana on, että syntymäpäiväsankarin toinen vanhemmista tulee lukemaan päiväkotiin satua ja juhlan kunniaksi päiväkodissa valmistetaan pannukakkuja tai muffinsseja. Anton halusi tarjoiltavan pannukakkuja ja minä olin lukemassa kirjaa. Vietin Antonin päiväkodissa koko aamupäivän (kolme tuntia) ja seurasin heidän touhujaan. En lainkaan liian myöhään, koska kyse oli kuitenkin vasta kolmanneksi viimeisestä päiväkotipäivästä. Mikään ei olisi estänyt minua osallistumasta päiväkotitoimintaan jo viime syksynä. Anton oli joka tapuksessa iloisella tuulella ja minunkin on kehuttava päiväkodin toimintaa sekä puitteita. Olen iloinen Antonin puolesta hänen saamasta hyvästä ja huomioonottavasta hoidosta. Satukirjan sijaan minulla oli luettavana Suomi-Englanti-kuvasanakirja. Kyseinen kirja sisältää tunnettuja sanoja, jotka on kuvitettu Disney:n piirroshahmoilla. Tämä osoittautuikin oikeaksi hitiksi, koska Antonin päiväkotikaverit saivat vuoron perään valita kirjaimen. Anton istui minun sylissä ja hän valitsi kirjaimen kohdalta kuvan luettavaksi. Kaikilla oli mukavaa.