Saimme Antonin päiväkodista kaavakkeen täytettäväksi, joka liittyy yliopiston tutkimukseen kuinka lapsi oppii matematiikkaa. Anton kävi yliopiston päiväkotia ja lapset ovat osallistuneet vuoden aikana erilaisiin psykologian tutkimusprojekteihin. Tämä lienee viimeinen tutkimus, kun päiväkoti päättyi torstaina. Tutkimukseen liittyvät kysymykset ovat käsittämättömiä tai sitten tutkijoilla on se käsitys, että 3-vuotiaiden päiväkotilasten vanhemmat haluavat kasvattaa jälkeläisistään pikku Einsteineja. Okei, Anton täyttää 1. kesäkuuta 4-vuotta, mutta samapa tuo. Tutkimuksessa pyydettiin joka tapauksessa vastaamaan, kuinka monta kertaa lapsi on viimeisen kolmen päivän (!) aikana tehnyt matemaattisia tehtäviä. Vaihtoehdot ovat: ei kertaakaan, 1-3 kertaa, 4-6 kertaa, 7-9 kertaa ja 10 kertaa tai enemmän. Ohessa muutamia poimintoja kysymyksistä:
- Laskenut kymmeneen
- Laskenut sataan
- Laskenut esineiden lukumääriä
- Laskenut yksinkertaisia vähennys tai plus laskuja
- Pelannut lautapelejä, joihin liittyy laskentaa ja numeroiden käyttöä
- Pelannut tietokonepelejä, jotka on tarkoitettu matematiikan opetteluun
- Pelannut korttipelejä
- Kuinka monta kertaa lapselle on opetettu uusia matematiikan taitoja, kuten kertolaskua
Mikä on näiden tutkijoiden oletusarvo? 3-vuotias osaisi käyttää tietokonetta tai puhumattakaan pelata korttipelejä. Oletan tutkijoiden ainakin olevan lapsettomia ja harrastavan itse kortin pelaamista. Mahdollisesti pelaavat pokeria luppoaikana. Mihin tälläisellä tutkimuksella pyritään ja miksi juuri viimeisen kolmen päivän aikana, eikä esimerkiksi 30 päivän? Pitäiskikö minun nyt potea huonoa omatuntoa ja tuntea olevani poikkeava koti-isä, joka harjoittelee lapsen kanssa laskemista vain kymmneen ilman kunnianhimoa, käy potkimassa palloa ja silloin tällöin polskuttelemassa uima-altaassa. Anton on kylläkin oppinut kevään aikana käyttämään itsenäisesti tietokonetta (selailemaan Legon kotisivuja), mutta matemaattiset tietokonepelit ovat toistaiseksi saaneet odottaa. En ole huolestunut, enkä koe riittämättömyyttä kasvattajana, vaikka Antonin osalta vastasimme jokaiseen kysymykseen: ei kertaakaan.
Se on toki myönettävä, että kasvatuskeinot ovat olleet viime aikoina vähissä. Lapset eivät ole loppuviikosta saaneet käyttää tietokonetta tai pelata Nintendoa. Viikkorahatkin ovat jääneet saamatta jo muutamana viime viikkona. Huonon käytöksen takia olen antanut pääasiassa keppiä, mutta toivottavasti se muuttuu vielä porkkanaksi ja lapset pääsevät tietokoneelle. Lasten kasvattaminen on jo muutenkin haastellista puhumattakaan Pikku Einsteinin kasvattamisesta. Onko kyse kuitenkin viimekädessä siitä, että tutkijoilla ei ole riittävästi tutkittavaa, kun he tutkivat 3-4 vuotiaiden matemaattista käyttäytymistä viimeisten kolmen päivän aikana. Yliopistot ovat kuin teollisuuslaitoksia, joiden tehokkuutta mitataan väitelleiden tutkijoiden lukumäärällä ja 3-4 vuotiaidenkin oletetaan olevan jo tehopakkauksia.
Alinalla ja Aarnolla oli lauantaina karateturnaus. Kyse ei ollut mistään taistelusuorituksesta, vaan lapset saivat osallistua (maksua vastaan) yksittäisiin yksilölajeihin, kuten potkusuorituksiin tai erilaisiin liikesarjoihin. Molemmat osallistuivat laudan rikkomiseen. Aarno rikkoi laudan kädellä, mutta Alina sen sijaan rikkoi sen potkaisemalla. Aarno tuli kolmen osallistujan joukosta kolmanneksi ja Alina toiseksi viiden osallistujan joukosta. Molempien ryhmässä kaikki muut olivat kuitenkin pidempään karatea harrastaneita. Molempien suoritus oli hyvä, mutta Alinan potku oli suorastaan upea. Nyt molempien kirjahyllyä koristaa hieno (muovinen) pokaali. Toivottavasti molemmilla riittää kipinää harrastuksen jatkamiseen Suomessa ja toisaalta Espoosta löytyy heidän ikäisilleen sopiva seura.
Antonilla oli sunnuntaina kotisynttärit. Päiväkodista tuli kolme kaveria isineen juhlistamaan Antonin syntymäpäivää. Vaimo oli leiponut keksejä, pullaa, mustikkapiirakkaa ja sämpylöitä. Lisäksi meillä on tarjottavana 6 dollarin kakku ruokakaupasta, makeisia ja jäätelöä. Kakku oli äärimmäisen herkullista, mutta jäätelöt unohtuivat pakkaseen. Tiesimme etukäteen vierailijoiden lukumäärän, mutta siitä huolimatta tuli sellainen olo, että tarjottavaa oli 20 hengelle. Anton oli simahtaa ennen synttäreiden alkamista ja meille tuli vähän sellainen olo, että hän ei ole ihan kunnossa. Anton kuitenkin piristyi juuri ennen vieraiden saapumista. Herkuttelimme kotona ja menimme sitten läheiseen sisäleikkipaikkaan, josta kirjoitin jo aikaisemmin. Sielläkin meni ihan hyvin, mutta lopussa Anton oksensi lattialle. Harmittava tilanne, mutta toivottavasti synttärivieraat eivät tule kipeäksi. Anton on nyt reporanka ja kuumeinen. Juhlat kävivät kirjaimellisesti voimille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti