ESL

Palattuamme lomamatkaltamme Meksikosta lumesta oli enää vain muisto jäljellä. Poissaollessamme täällä on satanut vettä ja ollut 10 astetta lämmintä. En valita lumen puutetta ja plusasteita, koska meitä odotti kotona kaasulasku. Kuukauden lasku oli 247 $. Kylmien ilmojen ja olemattoman eristyksen johdosta, lämpö on mennyt pääasiassa harakoille. Toivottavasti kovia pakkasia ei ole enää odotettavissa, vaikka lämpötila on laskenut nyt jälleen pakkasen puolelle.

Aarno mainitisi maanantaisen koulupäivän jälkeen, että luokan apuopettaja oli vaatinut häneltä poissaoloilmoitusta. Jotenkin vain tuli sellainen olo, että tiedonkulku ei toimi koulussa. Olimme ilmoittaneet matkastamme etukäteen opettajalle, rehtorille ja sosiaalityöntekijälle, mutta ehkä meidän olisi tullut välittää viesti myös apuopettajalle.

Elo-syyskuussa kritisoin koulukirjojen puuttumista. Alina oli kuitenkin saanut matematiikan kirjan mukaan matkallemme, jotta hän voi tehdä koulutehtäviä poissaollessaan. En tiennyt, että lapsillamme on koulukirjoja. Alinan matematiikan kirja ammotti tyhjyyttä lukuuottamatta lentokoneessa hänen tekemiään tehtäviä. Sen sijaan, että lapset kuljettaisivat koulukirjat kotiin he saavat kotitehtävät monisteina. Toisin sanoen joku monistaa koulussa kirjoista kotitehtävät ja koulukirjoihin ei tehdä merkintöjä. En ymmärrä, mutta pitänee selvittää asiaa tuttavaperheiltämme lisää.

Lapset tulivat lomamatkalla hyvin toimeen keskenään. Ehkä jokaisella oli hotellissa tarpeeksi liikkumatilaa ja vapautta, kun lapset eivät käyneet toisiinsa käsiksi. Lentokoneessa Alina ja Aarno istuivat eri penkkiriveillä, mutta auton kyydissä kotiin he istuivat vierekkäin takapenkillä ja nahistelu oli valmis alkamaan. Lisäksi ennen yöunia Aarno ja Anton "painivat" sängyllä sillä seurauksella, että Aarnolla on poskessa kunnon naarmu. Anton sai myös Aarnon itkemään potkaisemalla häntä suuhun / hampaisiin. Mahtaa Aarnoa harmittaa, että on mennyt opettamaan karatepotkun pikkuveljelleen. Joka tapauksessa ei kestänyt kauaa, kun lapsemme jatkoivat siitä, mihin olivat ennen matkaa jääneet.

En voi kuin ihailla Alinan ja Aarnon kielitaitoa. Molemmat kommunikoivat jo sujuvasti englanniksi ja lausuvat sanoja oikein. Minua alkaa hymyilyttämään, kun kuulen lasten kommunikoivan muiden kanssa vieraalla kielellä. Kuulostaa oudolta, kun oma lapsi puhuu vierasta kieltä. Sanavarasto kehittyy varmasti kevään aikana vielä huikeasti ja puhe muuttuu entistä sujuvammaksi. Koulua on lähes viisi kuukautta vielä jäljellä. Oma kielitaitoni jää varjoon lasten kielitaitoon verrattuna ja kohtapuolin minä olen se kysyvä osapuoli sanojen käännösten osalta. Ei hätää. Menen itse tänään ensimmäistä kertaa ESL-tapaamiseen (English as Second Language). Minulla on tällä ja ensi viikolla 4 kahden tunnin perehdytyskertaa, jonka jälkeen minut laitettaneen johonkin opiskeluryhmään kielitaitoni perustella. Ainakin haluaisin kehittää lausumista, jotta voin sanoa puhuvani englantia. Ensimmäisenä opiskeluvuotenani Otanniemessä opiskelukaverit eivät ymmärtäneet minun puhumaani Rauman murretta ja pyysivät puhumaan suomea. Toivottavasti opin puhumaan vielä myös englantia jonain päivänä.