Uutisoinnista

Sanomalehdessä oli eilen pitkähkö kirjoitus auto-onnettomuudesta, jossa kolme nuorta opiskelijapoikaa saivat surmansa. Onnettomuuden syyksi epäillään mustaa jäätä. Heidän autonsa löydettiin tien viereisestä järvestä nurinpäin kääntyneenä. Kaksi poikaa löydettiin autosta hukkuneina ja sukeltajat löysivät kolmannen pojan auton lähettyviltä. Surullista. Sanomalehdessä ei juurikaan analysoitu onnettomuuden syitä. Sen sijaan pojista kirjoitettiin positiiviseen sävyyn heidän koulumenestyksestä (high school), palokunnan vapaaehtoistoiminnasta ja kuulumisestaan yhteisöön. Artikkelissa oli haastateltu monia ihmisiä, jotka kertoivat omakohtaisia kokemuksia poikien saavutuksista. Mm. palopäällikölle nuoret pojat olivat hänelle kuin omia poikia. Muissakaan kuolemantapauksissa ei ole ollut sanomalehdessä tapana "revitellä" uutisella. Fakta kerrotaan lyhyesti, mutta kirjoituksessa paneudutaan sitäkin enemmän edesmenneen ihmisen saavutuksiin.

Auta armias, jos vastaava onnettomuus tapahtuisi Suomessa. Iltapäivälehtien lööpeissä lukisi isoin kirjaimin: "Kolme nuorta hukkuivat autoonsa". Itse artikkelissa spekuloitaisiin vähintäänkin alkoholin osuutta onnettomuuteen ja kuvattaisiin onnettomuusauto yksityiskohtaisesti. Kuinka paljon renkaissa oli kulumispintaa jäljellä ja milloin auto on viimeksi hylätty katsastuksessa. Miksi onnettomuuksista tulee "revitellä" suomalaisissa iltapäivälehdissä? Tietenkin sillä on vaikutusta levikkiin, mutta eikö lehtikirjoituksissa voisi paneutua edesmenneisiin ihmisiin ja kirjoittaa heidän pienimmistäkin saavutuksista yhteiskunnan hyväksi tai merkityksestään ystäville. Ehkä se ei ketään kiinnosta, mutta kuitenkin "julkinen voitelu" voisi olla positiivista. Tällöin edesmenneet henkilötkin muistettaisiin jostain muusta yhteydestä paremmin, eikä onnettomuus olisi päällimmäisenä mielessä. Mielestäni suomalaisilla journalisteilla olisi tässä asiassa paljon opittavaa.

Keskiviikon ja torstain välisenä yönä satoi 2 cm lunta. Kaksi senttimetriä, mutta 20 millimetriä kuullostaisi jo paljon enemmältä. Lumisateen seurauksena koulun alkamista siirrettiin kahdella tunnilla eteenpäin. Mikä tätä koulujärjestelmää oikein vaivaa. Miksi koulupäivän alkamista pitää siirtää mitättömän lumisateen takia? En ymmärrä. Koulupäivän myöhäisemmästä aloituksesta en saa puhelinsoittoa, enkä tekstiviestiä. Olin taas Aarnon ja Alinan kanssa bussipysäkillä turhaan. Pitäisikö minun jokaisen yöllisen lumisateen jälkeen avata aamulla tietokone ja lukea sähköpostit? Valitettavasti aamuisin ei yksinkertaisesti ole yhtään ylimääräistä aikaa. Sain torstaina keski- ja iltapäivänä automaattisen puhelinilmoituksen koulupäivän jälkeisten aktiviteettien peruuttamisesta. Meidän lapsilla ei ole koulupäivän jälkeisiä kouluaktiviteettejä, mutta he kulkevat kouluun koulubussin kyydissä. Tiedon välitys koulusta kotiin ei toimi, ei sitten millään. Koululla on minun puhelinnumeroni, joten voisivat mielummin ilmoittaa puhelimella koulupäivän viivästyksistä sähköpostin sijaan. Kouluaktiviteettien peruuttamisesta tai kaikenmaailman kissanristijäisistä tulee kylläkin näitä automaattisia ilmoituksia.

Lumisateen takia myös Antonin päiväkodin alkamista oli siirretty tunnilla eteenpäin. Päivä on muutenkin lyhyt. Kolmen tunnin päivää lyhennettiin yhdellä tunnilla. Kaiken huippuna vain oli se, että asiasta ei ilmoitettu lainkaan. Mikä lumisateessa on niin ihmeellistä, että koulujen ja päiväkotien alkamista siirretäään eteenpäin? Torstaiaamuna oli pilvetön taivas ja tiet olivat suolauksesta märkiä. Ihme touhua. Suolauksesta puheenollen kiinteistöjen omistajatkin ovat heti levittämässä jalkakäytäville suolaa. Suolauksen sijaan he saisivat pitää jalkakäytävät puhtaina kiinteistöjensä edustalta lapioimalla tai harjaamalla. Vaikka lunta on vain nimeksi, niin suolaa levitetään runsaasti. Suola ja lumi tarrautuvat sitten ulkokenkien pohjiin ja kulkeutuvat sisälle.

Anton sai päiväkodista kirjeen, että eräs päiväkodin hoitaja ei ole torstaina ja maanantaina työpaikallaan 86-vuotiaan isänsä kuoleman johdosta. Emme edes tiedä kyseistä hoitajaa, koska hän työskentelee Antonia vuotta vanhempien lasten ryhmässä. Ymmärtäisin hyvin, että suruviesti jaettaisiin henkilökunnan kesken, mutta onko tarpeen välittää sama viesti kaikkien päiväkotilasten vanhemmille. Maassa maan tavalla ja minun pitäisi olla kritisoimatta. Minun on kuitenkin todettava, että suomalainen päiväkoti- ja koulujärjestelmä on huomattavasti paikallista joustavampi ja toimivampi.