Tirlittanin kirjoittamien runojen inspiroimani päätin kirjoittaa runon. En ole runoilija, mutta joskus nuoruudessani kirjoitin yksittäisiä runoja. Turha pelätä, että ryhtyisin runolliseksi vastaisuudessakin, mutta uusia asioita on hyvä kokeilla. Tirlittanin kirjoittamia runoja voi lukea hänen omilta sivuiltaan:
Jossakin on saari.
Se meitä odottaa.
Haluaa tehdä tuttavuutta,
ja näyttää luonnon kauneuden.
Saari ottaa meidät vastaan,
ja ohjaa suojasatamaan.
Polun päässä on niemenkärki.
Laitan kalliolle maaten.
Kauempaa kuuluu lapsen huuto.
Rauhani on rikkomaton.
Kuulen enää vain säännöllisen rytmin,
kun aallot lyövät rantakiviin.
Sisäinen rauha minua hellii.
Sain uuden ystävän, piilopaikan.
Kiitän saarta ja käperryn kiven taakse.
Sinne ei kukaan löydä.
Kiitokset linkityksestä blogiini;) Oli iloinen yllätys.
VastaaPoistaRunossasi huokuu kaipuu, mutta samanaikaisesti siitä tulee jotenkin turvallinen olo; mieleen muistuu taas kesä ja rantasauna. Ja sisäinen rauha, sitä ihminen kaipaa aina.
Jatka vain rohkeasti runojen kirjoittamista, miksi jättää se vain nuoruuteen?:)
T. Tirlittan
http://kirjoittajaelamaa.blogspot.com/