Takaisin kotona

Loma on ohi, kun saavuimme kotiin sunnuntai-iltana klo 20:20. Matkaa hotellilta kotiin kului 15 tuntia. Deltan lennot eivät menneet ihan putkeen paluumatkankaan osalta. Kone Atlantasta Pittsburghiin lähti noin 2 tuntia myöhässä. Ensinnäkin lentokone saapui lähtöterminaaliin tunnin myöhässä ja tälläkin kertaa jouduimme odottamaan lentokoneessa kiitoradan vierellä pitkän tovin. Ilma oli huonontunut. Vettä satoi kaatamalla ja ukkosrintama pyyhkäisi ohi. Lennonjohto ei antanut lähtölupaa. Pittsburghin päässä vastaavasti odotettiin portin vapautumista 15 minuuttia, vaikka kentällä oli samanaikaisesti ainakin 1o porttia vapaana. Ilmeisesti paikallinen tapa on se, että lentoyhtiöillä on omat lähtö- ja tuloportit. Vaikka viereinen portti olisi vapaana, ei siihen ole lupa rullata, koska portilla ei ole lentoyhtiön omaa henkilökuntaa vastassa.

Atlantan lentokentällä tuli nostalginen olo, kun kävelimme käytävää pitkin maahantulotarkastukseen. 4 kertaa aikaisemmin olen ollut Atlantassa työmatkalla mm. Ryhäsen, Tammisen ja Jaatisen kanssa. Mieleeni tuli väkisinkin nuo saapumiset ja aikaeron aiheuttama väsymys. Nyt ei ollut väsymystä, eikä ruuhkaa maahantulotarkastuksessa. Lentämisen osalta kotona tuli vain sellainen olo, että meidän osalta USA:n sisäinen lentomatkustelu on nyt tehty. Vaikka lentojen yhteisaika oli vajaat 4 tuntia, niin aikaa menee kaikkeen muuhun. Odotusajat ovat pitkiä ja myöhästelyt vaikuttavat olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Lisäksi Meksikosta lähdettäessä olisimme olleet kaikki jo valmiit palaamaan Suomen kotiin. Ainakin ajatus siitä lämmitti sydäntä enemmän kuin paluu takaisin Pittsburghiin. Antonkin totesi, että Amerkikan kodissa nukutaan pari yötä ja sitten palaamme omaan kotiin takaisin Suomeen.

Huijauksesta huolimatta Meksikon lomamatka oli erittäin onnistunut. Päivät olivat aurinkoisia ja päivälämpötilat hipoivat 30 astetta. Odotukset loman osalta ylittyivät moninkertaisesti. Ennakkoon epäilin hotellimme tasokkuutta, mutta turhaan. Hotellihuoneemme oli vähän kulahtanut ja pieni, mutta yleiset tilat olivat siistit ja tasokkaat. Lasten kerho oli viihtyisä. Alina sekä Aarno viihtyivät siellä ehkä vähän liikaakin. Antonia emme voineet jättää sinne sisarusten kanssa, koska alaikäraja oli 4 vuotta. Meistä vanhemmista oli aina jompi kumpi mukana Antonin kanssa kerhossa. Lapsille oli kerhossa paljon aktiviteettejä, kilpailuja, pelejä ja lisäksi oma uima-allas likumäkineen.

Appivanhempien kanssa tekemä katamaraanipurjehdus oli oikein miellyttävä kokemus. Niihän sitä sanotaan, että kaikki muu paitsi purjehdus on turhaa. Tosin purjehdus oli monille kanssamatkustajille pelkkää ryyppäämistä, koska miehistö tarjosi asiakkaille alkoholijuomia solkenaan ja ottivat siinä samassa itsekin vähän kuppia. Kun retkestä vastannut mies tarjosi Aarnolle leikkimielisesti olutta kolmannen kerran kokisen sijaan, ei minua enää naurattanut. Ehkä lapsiperheet ovat poikkeus heidän purjehduksillaan, koska kielenkäyttö ja käytös alitti hyvän mauan rajan useampaan otteeseen. Torstai oli viikon tuulisin päivä, joten saavuimme vauhdikkaasti määränpäähämme (Isla Mujeres). Kyseessä on Cancunin ulkopuolella oleva saari, jonka silhuetin näkee Cancunin hiekkarannoilta. Tuulisesta säästä johtuen emme harmi kyllä päässeet snorklaamaan koralliriutalle. Tästä johtuen meillä oli ylimääräistä aikaa kierrellä saaren keskustassa. Hintataso oli huomatavasti Cancunia kalliimpi. Turistihinnat.

Retkien hinnoittelukin on hyvin kirjavaa. Vaikka hintataso on Cancunin keskustassa suhteellisen edullista, niin retket maksavat tästä huolimatta maltaita. Esimerkiksi Xel-Ha on suosittu retkikohde, joka jäi meiltä tällä kertaa kylläkin näkemättä. Hotellillamme retki olisi maksanut 131 dollaria per henkilö! Vastaavasti sama retki olisi keskustasta ostettaessa maksanut "vain" 91 dollaria per henkilö. Ero tulee retkenjärjestäjän katteessa ja ehkä myös kuljetusvälineessä. Toinen saattaa kuljettaa asiakkaat uudempi aikaisessa bussissa, mutta onko silläkään loppumetreillä väliä.

Lomapäivät kuluivat ehkä vähän liiankin nopeasti. Lauantaina oli vielä sellainen olo, että lomaa olisi hyvin voinut jatkaa paikanpäällä parikin päivää lisää. Me kaikki viihdyimme niin hyvin, että todennäköisesti palaamme joskus takaisin Cancuniin lomailemaan. Hotelli voi olla eri, kunhan kyseessä on all-inclusive loma. Lasten kanssa on äärettömän helppoa mennä valmiiseen ruokapöytään. (Nyt meitä odottaa tyhjä jääkaappi.) Cancunista löytyy sadoittain hotelleja ja lisää on rakenteilla, joten hotellien välinen kilpailu pitänee hotellien hinnoittelun vastaisuudessakin edullisena. Huippusesonki ajoittuu huhti- ja joulukuulle, mutta tuskin silloinkaan hotellit ovat tupaten täynnä. Hotelleja on vain yksinkertaisesti niin paljon, ettei lentomatkustajat riitä täyttämään hotelleja. Cancuniin pitäisi tulla vähintään kaksinkertainen määrä lentoja, jotta hotellit täyttyisivät lentomatkustajista. Appiukko teki iltakävelyillä sen havainnon, että osa hotelleista oli kokonaan pimeänä eli suljettuina. Asiakkaita ei riitä jokaiselle huippusesongin ulkopuolella.

Appivanhemmat jatkavat paikanpäällä omaa lomaansa. Lasten ja isovanhempien jälleen näkeminen oli varmasti molemmille osapuolille riemuisaa. Alinalle tuli kotimatkalla jo kova ikävä mummoa. Laskin hänen kanssa, että seuraavaan tapaamiseen on vajaat 190 päivää, jolloin koittaa paluu takaisin Suomeen.