tiistai 12. tammikuuta 2010

Leikkaa ja liimaa

Nyt on taas se aika kuukaudesta, kun innolla leikataan ja liimataan mm. elintarvikepakkauksista saatavia "Box Tops" -merkkejä. Ai, mitä ne merkit oikein ovat? Elintarvikekaupoista löytyy sadoittain erilaisia tuotteita, joiden valmistajat ovat osallistuneet "Box Tops for Education" -ohjelmaan. Näiden valmistajien tuotteista löytyy kyseinen keräilymerkki. Kouluilla (ala-asteet) on mahdollisuus liittyä ohjelmaan ja kerätä "Box Tops" -merkeillä koululle rahaa. Jokaisesta merkistä koulu saa 0,1 $. Tosiasiassa lasten vanhemmat joutuvat sijaiskärsijöiksi ja keräämään merkkejä ostamistaan elintarvikepakkauksista. Koulu voi maksimissaan ansaita 20 000 $ keräilymerkeillä, vaikka koulun oppilaat ja vanhemmat olisivat keränneet niitä enemmän. Koulut saavat sitten itse päättää, mihin rahansa käyttävät.

Lisäksi ainakin Alinan ja Aarnon koulu palkitsee eniten merkkejä keränneet oppilaat esimerkiksi 20 $ lahjakorteilla ja kaikki keräykseen osallistuneet oppilaat osallistuvat automaattisesti lahjakorttien arvontaan. Toisin sanoen merkkien keräilystä on tehty kilpailutoimintaa. Valitettavasti tämä johtaa siihen, että vanhemmat leikkaavat elintarvikepakkauksista näitä pieniä merkkejä ja liimaavat niitä arkeille. Yhteen arkkiin saa liimata maksimissaan 20 merkkiä. Sitten oppilaat palauttavat nämä arkit koulun yhdyshenkilölle, joka laskee oppilaiden keräämät merkit ja lähettää merkit eteenpäin ohjelman ylläpito-organisaatiolle.

Koska ohjelmasta on tehty kilpailuhenkistä toimintaa, joutuvat vanhemmat tekemään ruokaostosten ohella päätöksiä, ostaako ohjelmaan osallistuneiden valmistajien tuotteita ja näin ollen kannattaa epäsuorasti koulun toimintaa. Vierailin sunnuntaina ruokakaupassa ja ostoslistan sijaan minulle annettiin ohjeet ostaa vähintään kymmenen tuotetta, joissa on tämä keräilymerkki. Tammikuun ajan on kampanja, jolloin elintarvikekaupan kassalta saa 70 ylimääräistä merkkiä, kun ostaa vähintään 10 "Box Tops" -merkin omaavaa tuotetta.

Lyhyesti sanottuna kyse on siis liiketoiminnasta. Joku kekseliäs on polkaissut ohjelman jossain vaiheessa käyntiin. Myynyt idean elintarvikkeiden valmistajille, saanut koulut osallistumaan ohjelmaan ja nettoaa nyt ohjelman pyörittämisestä. Ohjelmaan osallistuvat yritykset maksavat osallistumisestaan ja viime kädessä tekevät rahalahjoitukset. Samalla he epäsuorasti kuitenkin lisäävät tuotteidensa kysyntää ja ehkä tämän takia heidän tuotteensakin ovat hieman kalliimpia. Ehkä joku toinen kekseliäs voisi kehittää ohjelmaa edelleen, jotta koululaisten kotona ei tarvitsisi säännöllisin väliajoin ryhtyä leikkaus ja liimaus puuhiin.

Jos keräilymerkit ovat suurta liiketoimintaa, niin sitä on myös NFL (amerikkalainen jalkapallosarjan pyörittäminen). Jalkapallojoukkueen logolla varustettuja tuotteita on tarjolla nahkaisesta nojatuolista aina juomalaseihin saakka. Mm. juomalasien hinnat ovat moninkertaiset tavallisiin Kiinassa valmistettuihin juomalaseihin verrattuna. Kaikki jalkapallo-ottelut televisioidaan. Tämä voi pitkittää ottelua lähes nelituntiseksi draamaksi, koska lähes joka viiden minuutin välein on mainoskatko. Helmikuun alussa on loppuottelu, jonka mainosajat ovat parhaillaan myynnissä. Lama on hieman alentanut mainosajan hintaa (vasta toisen kerran historian aikana). 30 sekunnin mainosaika maksaa 2,5 - 2,8 miljoonaa dollaria. Vielä viime vuonna 30 sekunnin mainosaikaa myytiin 3 miljoonan dollarin hintaan.

2 kommenttia:

  1. Heipat sinne rapakon taakse. Kiva että teilläkin on kunnon talvi. Niin on meilläkin. Lunta on noin 40 senttiä ja paukkupakkaset, jotka kestivät pari viikkoa, ovat nyt muuttuneet parin asteen pakkasiin. Ladut kunnossa joten hiihtelemäänkin pääsee.
    Hattua nostellaan täällä naapurissa sun koti-isä-kokemukselle, ei varmaankaan maailman helpoin duuni. Kyllä nämä länsiväylät täällä odottaa teitä, ja hyvin odottakin. Eilenkin meni bussilla tunti kaupunkiin kun heti aamusta oli ruuhkaa espoonlahden valoristeykseltä melkein ruukin sillalle asti, joten kaipaile siellä niitä ruuhkia, me koetamme kestää. Terveisiä koko poppoolle. McIset

    VastaaPoista
  2. Heipat myös kotikadulle! Ehkä vähän liiottelin kaipausta Länsiväylän ruuhkiin, mutta arki on tuntunut täällä välillä rankemmalta kuin rakkaassa kodissa. Toisaalta, mistä minä tietäisin, kun Suomessa olin pääasiassa työmatkoilla, töissä tai istuin autossa Länsiväylän ruuhkissa ja siinä välissä kävin iltaisin vielä pelaamassa vesipalloa. Vaimo vastasi arjen pyörittämisestä, mutta nyt olen kokenut arjen ihanuuden omassa selkänahassani... Kuvitelmani arjen pyörittämisestä oli pajlon ruusuisempi. Se on kyllä myönnettävä, että tämä on ollut opettavaista ja oman rauhallisuuden osalta on otettava hattu karvaiseen käteen.

    VastaaPoista