keskiviikko 13. tammikuuta 2010

Paha poika

Juliet Jonesin Sydän lauloi 80-luvulla pahasta pojasta. Laulun sanat tulvahtivat alitajuntaani, kun sain koulun sosiaalityöntekijältä (uhkaus)kirjeen Aarnon poissaoloista. Aarno on ollut koulusta poissa tai tullut kouluun myöhässä yhteensä 10 kertaa tähän mennessä. Hän on ollut kipeänä tai teeskennellyt kipeää ja ollut 3 kertaa hammaslääkärissä. Luettuani kirjeen minua alkoi hymyilyttää ja ajattelin, että ei voi olla totta! Jokainen poissaolo oli merkitty kirjeeseen erikseen ja viimeisimmän poissaolon (22.12) osalta ei ollut selvitystä. Opettajalle tulee laittaa jokaisesta poissaolosta kirje ja mikäli poissaolo jatkuu yhtäjaksoisesti yli 3 päivää, vaaditaan lisäksi lääkärintodistus. Ensimmäinen porsaanreikä on siinä, että vanhempi välittää oppilaan mukana ilmoituksen poissaolosta. Opettaja laittaa sen vastaavasti eteenpäin. Tässä on jo kaksi kohtaa, joissa tiedonkulku voi katketa. Väitän kirjoittaneeni opettajalle kirjeen Aarnon poissaolosta 22.12 ja antaneeni sen Aarnon mukaan kouluun vietäväksi. Eikö poissaoloa voisi ilmoittaa suoraan jollekin koulun henkilölle vaikka sähköpostilla?

Saamassani kirjeessä todetaan mm. seuraavaa: "Our records show that this is the first unexcused absence recorded this year. The district must notify you or your child's repeated unlawful absences." Tämän jälkeen on listaus mahdollisista seuraamuksista lapsen tulevaisuutta ajatellen. Herranjestas! Kyse on kuitenkin 1. luokkalaisesta pojasta, joka on pärjännyt hyvin koulussa, eikä ole syyskuisen puremistapauksen jälkeen rikkonut enempää koulun sääntöjä.

Vaimo oli keskiviikkona yhteydessä tähän sosiaaliviranomaiseen tai "tanttaan", kuten vaimo asian ilmaisi. Penssylvanian osavaltion lakien mukaan lapsella saa olla lukuvuoden aikana enitään 10 poissaoloa. Sosiaaliviranomainen ei vaimon sanojen mukaan tule meitä kuitenkaan haastamaan oikeuteen, koska hänen ei ole vielä kertaakaan aikaisemmin tarvinnut ryhtyä oikeustoimiin. Joka tapauksessa poissaolojen lukumäärää saamme pienennettyä kolmella, kun hammaslääkäristä toimitetaan lääkärintodistukset. Lisäksi vaimo sai puhuttua 22.12 olleen "luvattoman" poissaolon luvalliseksi (rekisteriin tehdään korjausmerkintä). Tulevana lauantaina lähdemme 8 päiväksi Meksikoon lomailemaan. Ensi viikolla maanantai on koulusta vapaa (Martin Luther King Jr. päivä), mutta muiden päivien osalta tulee Aarnolle 4 uutta poissaolomerkintää. Tällä kertaa tuo maaginen 10 poissaolon raja ylittyy ja sama rumba lienee odotettavissa uudelleen. Ei vielä syytä huoleen. Laitoimme jo viime viikolla kirjeen rehtorille tulevasta matkastamme.

Aarno ei ole paha poika. Eihän se ole yksistään hänen vikansa, että hänelle on kertynyt poissaoloja. Toisaalta emme tienneet aikaisemmin 10 päivän lainsäädännöstä. Aika joustamatonta toimintaa ja kieltämättä mieleen tuli sosialistinen valtio. Toki on tärkeää, että luvattomiin tai toistuviin poissaoloihin puututaan ja ilmoitetaan vanhemmille, mutta ei asia silti saisi olla näin kärjistävää. Ajatus on hyvä, että oppilaista pidetään huolta ja kannustetaan käymään koulua, mutta joustamattomuus johtaa viime kädessä luokkajakoon. Asiat voisi kertoa ja käydä läpi ilman uhkailuja lapsen tulevaisuuden vaikeutumisesta.

Mielestäni minusta on tullut ihan yhteiskuntakelpoinen, vaikka 5-vuotiaana karkasin päiväkodista, joten mikä minä olen omaa poikaani tuomitsemaan. Olimme retkellä Samppusiin ja kävelimme Hankkarintietä pitkin. Kotikatumme (Honkajuurentie) päättyi Hankkarientiehen. Hetken mielijohteesta poistuin ryhmästä ja lähdin kävelemään kotikatua pitkin. Perääni huudettiin, mutta kukaan ei kuitenkaan lähtenyt perääni. 5-vuotiaana minulla oli jo kotiavain, joten pääsin kotiin. Tiesin tehneeni väärin ja yritin peittää jälkeni vetämällä puhelinjohdon irti seinästä. Poistuin myös kotoa ennen kuin isoveli tuli koulusta ja tulin kotiin uudestaan ikäänkuin päiväkodista. Veli ei epäillyt mitään, mutta päiväkodista hoksasivat soittaa äidille töihin ja ilmoittaa karkaamisestani. Illalla sain selkäsaunan, enkä sen jälkeen ole enää karannut :-) Vanhempiani ei tietääkseni kuitenkaan uhkailtu ja sain rauhassa jatkaa samassa päiväkodissa. Ajat ovat tosin muuttuneet, koska itse en päästäisi 5-vuotiasta lastani kävelemään yksin päiväkotiin ja toisaalta selkäsaunan antaminenkin on nykyaikana rikos.

Alinan mukana tuli koulusta keskiviikkona kirje kotiin. Alinan luokkatoveri oli kiipeillyt oppilaiden lokerikkojen päällä sillä seurauksella, että koko lokerikkorivi oli kaatunut toisten oppilaiden päälle. Kukaan ei kirjeen mukaan loukkautunut vakavasti. Tapahtuma on parhaillaan tutkinnan alla, ettei vain FBI tutkisi asiaa... Kirjeen mukaan lokerikot on nyt korjattu ja kiinnitetty asiallisesti seinään. Lasten turvalisuus on vastaisuudessankin koulun 1. prioriteetti. Saakohan kiipeilyä harrastanut poika kovankin rangaistuksen, vai käyköhän siinä viime kädessä niin, että pojan vanhemmat haastavat koulun oikeuteen. Lokerikkojen päällekiipeämistä, kun ei ole erillisellä seinätaululla kielletty ja toisaalta lokerikot olivat kiinnittämättä seinään. Onhan koulun lattioillakin, kuten kaikkialla muillakin julkisilla rakennuksilla, erilliset varoituskyltit lattioiden liukkaudesta.

Ehkäpä tuo turvallisuuden 1. prioriteetti on seuraus siitä, että lapset eivät ulkoile koulussa talviaikaan. Klo 10:50 alkaen luokilla on ns. välitunti ennen ruokailua. Ulkoilu- ja ruokailuajat on vuoroteltu luokkien välillä. Nyt talviaikaan lapset eivät enää ulkoile, vaan riehuvat liikuntasalissa. Toisin oli vielä syksyllä, kun lapset saivat ulkoilla kerran 7,5 tunnin koulupäivän aikana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti