Kiitos

Kiitos halauksista. Niitä tuli reilusti yli kaksikymmentä. Ettei vain anoppi olisi kuitenkin käynyt klikkailemassa useampaan kertaan. Joka tapauksessa se siitä herkistelystä.

Vuokraisäntä kävi viimein korjaamassa lattiassa olleen reiän loppuviikosta. Meillä oli sohvan alla ammottava reikä lähes viisi viikkoa. Vuokraisännällä meni uusien lautaparkettipalasten asentamiseen 7-8 tuntia. En voi muuta kuin keuhua hänen kärsivällisyyttä ja ahkeruutta muutaman palan asentamisessa. Ei ole kovin helppoa uusia pontattuja paloja keskelle lattiaa. Hän oli myös kovin tyytyväinen tarjottuani hänelle teetä ja vaimon tekemää mustikkapiirakkaa. Tosin näyttäessäni hänelle kolmea muuta kohtaa lattiassa, joista voi rojahtaa läpi minä hetkenä hyvänsä, hän totesi lakoonisesti, että jokin toinen kerta.

Alinan ja Aarnon koulupäivä oli perjantaina peruutettu lumisateen vuoksi. Lunta oli tullut muutamia senttejä, mutta päiväksi oli luvattu tihenevää lumisadetta. Lunta tuli arviolta 10 senttiä ja tiet olivat suolauksesta sulat. Aika herkästi koulu suljetaan, mutta ehkä oppilaiden koulubussimatkoja ei haluta riskeerata huonojen kelien takia. Tai sitten opettajilla ja henkilökunnalla on vaikeuksia päästä työpaikalleen. Liikenne on kuitenkin lumisateisina päivinä aika takkuista. Joka tapauksessa olisin paljon mielummin lähettänyt lapset kouluun kuin pitänyt heidät kotona. Meno oli hermoja raastavaa. Lapset saivat onneksi vähän purettua energiaansa pulkkamäessä. Kesäloman alkaminen siirtyy automaattisesti päivää myöhäisemmäksi, koska menetetty koulupäivä korvataan kesälomasta. Se alkaa muutoinkin jo myöhään eli vasta 16. päivä kesäkuuta.

Paikallinen talvipukeutuminen on ollut varsin kirjavaa. Eilen oli pakkasta 7-8 astetta ja kova tuuli. Siitä huolimatta eräs lenkkeilijä juoksi ilman käsineitä ja paljain päin. Ainakaan hänen päätä ei palellut. Toista on pienten sylilasten. Alinan kaverin pikkuveli on isänsä kanssa ollut parina aamuna koulubussipysäkillä. Lapsella ei ole ollut päähinettä ja käsineitä. Jalassa oli lenkkitossut ja nilkat olivat paljaina. Hänellä oli yllään ns. teddypuku, jonka huppu oli sentään vedetty päähän. Ehkä me olemme Suomessa tottuneet pukeutumaan paremmin sään mukaan.

Tänään on ollut aurinkoinen pakkassää. Kävimme läheisellä luistelukentällä ja Antonkin sai kokeilla "hokkareita". Hän pysyi hyvin pystyssä luistimet jalassa jään ulkopuolella. Jäällä oli sen sijaan liukasta... Erään vanhemman herrasmiehen pukeutuminen oli huvittavaa. Hän oli ulkokentällä ilman päähinettä, käsineitä ja takkia! Vain t-paita (ja housut) yllään hän oli kypärän sijaan suojautunut rullaluistelussa käytettävillä kyynär- ja polvisuojilla. Hän oli koomisen näköinen muiden luistelijoiden keskellä varsinkin harjoitellessaan luistelemista takaperin. Takapuoli pystyssä hän sipsutti takaperin ehkä 5 metrin minuuttivauhtia. Meitä on joka lähtöön - varsinkin tällä puolen Atlanttia. Vai mitä sanotte lenkkeilijästä pelkät shortsit ja ohut paita yllään?

Me olemme saaneet aika rauhassa metelöidä viimeiset 3-4 viikkoa. Yläkerran pojat ovat olleet joululomalla. Yksi poika tuli takaisin jo viime viikonloppuna. Hänen huoneensa on meidän vanhempien makuuhuoneen yläpuolella. Viime yönä hän kuunteli musiikka kovalla volyymillä ja keskusteli äänekkäästi jonkun vieraansa kanssa. Heräsin mekkalointiin ja menin jatkamaan unia olohuoneen sohvalle. En tiedä halusiko hän muistuttaa olemassa olostaan ja vihjaili meitä pitämään pienempää ääntä, mutta joka tapauksessa päätin tänä aamuna aloittaa imuroinnin varmuuden vuoksi aikaisin. Meillä ei ole stereoita, mutta imuri on sitäkin äänekkäämpi.

Vaimo valmisti tänään mustikkamuffinsseja valmispussin tarvikeaineista. Vastaaviin suomalaisiin tarvikeaineisiin poiketen tästä puuttuivat mustikat. Niiden sijaan oli sinistä väriainetta, joka oli ilmeisesti makeutettu mustikan aromeilla. Joka tapauksessa muffinssit olivat aivan kamalan makuisia. Näköjään väriaine kelpaa oikeiden marjojen korvikkeena.