Uusi vuosi

Vuoden vaihde sujui meidän perheessä rauhallisesti, koska loppuvuosi meni sairastellessa. Uuden vuoden aattona oli vaimon vuoro. Hän oli sairastellut tiistaista lähtien, mutta todellinen vatsatauti puhkesi vasta torstaina. Vaimolla oli 4 vapaapäivää, joten 3 niistä meni sairastellessa. Olimme saaneet kutsun aaton juhliin tuttavaperheen luokse, mutta "yrjö" tulikin meille kylään.

Vuoden vaihtumista ei oikeastaan huomaa muusta kuin päivämäärästä. Menimme aattoiltana nukkumaan jo ennen klo 22:00. Keskustassa oli klo 18:00 alkaen tapahtumaa lapsille ja ilotulitus, jota kävin katsomassa Alinan ja Aarnon kanssa. Ilotulitusta lukuunottamatta mieleeni tuli enemmänkin vappuhulinat, koska kaikenlaista krääsää oli myytävänä ja ihmisillä oli hattuja tai muuta vuoden vaihteeseen liittyvää rekvisiittaa. Tosin ihmiset eivät kulkeneet pullo kädessä. Keskustassa oli alkuillasta vielä suhteellisen hiljaista lasten tapahtumaa lukuun ottamatta pienellä alueella. Ympäristössä ei räiskynyt lainkaan (raketit ja paukkupommit). Keskiyöllä olisi ollut suurempi ilotulitus ja paikalla myös todennäköisesti enemmän ihmisiä.

Suomessa oli sen sijaan räiskynyt oikein kunnolla. Äärimmäisen valitettava tapaus. Tämän aamun paikallislehdessä oli pitkähkö artikkeli tragediasta. Artikkelissa oli mainittu kaksi erillistä asiatietoa, joista Suomi (ja Espoo) ovat tunnettuja. Mairittelevampi tieto oli, että maailman suurimman matkapuhelinvalmistajan pääkonttori sijaitsee Espoossa. Toinen artikkelissa mainittu asia sen sijaan antaa huonon julkisuuskuvan suomalaisista: "...this small Nordic nation known for its high suicide rates, heavy drinking and domestic violence." Ehkä vuoden vaihde on hyvä esimerkki joukkokännäämisestä. Sitä en sen sijaan tiennyt, että Suomessa yksityishenkilöillä on viidenneksi eniten aseita koko maailmassa asukaslukuun suhteutettuna. 1,6 miljoonaa asetta ja laskuissa on todennäköisesti vain ne ns. luvalliset aseet.

Aamun sanomalehdessä oli kertomus myös 77-vuotiaasta apteekkarista (kuvassa hän näytti 55-vuotiaalta), joka lopetti paikallisen apteekkitoiminnan hymyssä suin palveltuaan apteekkia vuodesta 1956 lähtien. Hänen isänsä oli perustanut apteekin jo vuonna 1935. Artikkelissa mainittiin useita perusteluita apteekkitoiminnan lopettamisesta. Mm. suuren kauppaketjun perustama apteekkitoiminta ruokakaupan yhteyteen. Ehkä mielenkiintoisin perustelu oli apteekkarin ikä eli 77-vuotiaana ei enää riitä energiaa 11 tuntisiin työpäiviin. Hauskinta artikkelissa kuitenkin oli, ettei kyseinen apteekkari aio vielä ripustaa essuaan naulaan: "But I think time has passed me by. I'm 77. It's time to move on." Eli on aika jatkaa eteenpäin. Omien sanojensa mukaan apteekkari ei aio vielä vetäytyä alalta, vaan etsii töitä jostain toisesta apteekista. Kaksi kuukautta sitten kirjoitin parturikäynti kokemuksestani. Ehkä hiustenleikkaajanikin oli saanut alaansa liittyvää työtä muualta myytyään oman liiketoimintansa yli 75-vuotiaana. Toisaalta johtihan Kirsti Paakkanenkin Marimekkoa pitkään yli ns. suomalaisen eläkeiän.

TV-mainonta on täällä varsin mielenkiintoista. Auton valmistajat kehuvat mainoksissa kilpaa kuinka heidän autonsa on muita autonvalmistaja parempi. Nämä muut autonvalmistajat mainitaan erikseen, mutta perusteluita paremmuudesta ei juurikaan anneta. Tällä hetkellä pahin kampitus on kahden puhelinoperaattorin välillä (Verizon ja AT&T). Molempien mainoksissa pilkataan - kirjaimellisesti - kilpailevan operaattorin kuuluvuusaluetta. Kuuluvuusaluekartta (USA) vilahtaa molempien mainoksissa ja mainostajasta riippuen heillä on 5 kertaa parempi kuuluvuusalue kuin kilpailijalla. Kovaa rökittämistä ja toisen mollaamista. Saman mainoskatkon aikana tulee usein molempien operaattorien mainokset. Ihmettelen vain, miten operaattorit saavat asiakkaat vakuuttuneeksi paremmuudestaan.